Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Sitä harvoin meiltä kysytään, ei edes tuttavat kysy, kun kohtaamme. Keskustelut menee usein kaikkiin muihin aiheisiin, kuin itse siihen olennaiseen, mitä meille oikeesti kuuluu ja miten me oikeesti voidaan.
Tämäkin vaatii hieman harjoittelua, että sen ottaa käyttöön kun tapaa ihmisiä. Joskus huomaa, että se aiheuttaa todella suurta mielihyvää toisessa osapuolessa. Toisaalta se hämmentää ja vastaus on myös sen kaltainen "ihan hyvää", asia loppuunkäsitelty.
Kyllä musta ainakin tuntuu kivalta kun kysytään mitä mulle kuuluu? Mä oon oman sukuni ja tuttavieni keskellä tottunut kuulemaan vuosien varrella ensimmäisenä kysymyksen, kun nähty vuosienkin jälkeen. "missäs oot töissä?".
Miksi tämä on tärkein asia? Kertooko se meistä ihmisenä tai meidän elämästä jotain? Ei sitten niin yhtään mitään. Se kertoo vaan sen missä ollaan töissä, ei sen kummempaa.
Itse tiedostan että etenkin isäni sukuni kohdalla, työ meni etusijalle, se määritti myös ihmisen arvon hyvin pitkälle. Työtä piti olla ja sitä piti tehdä. Näistä saappaista oli aika vaikea astua ulos. Jos multa nyt kysytään mitä teen työkseni, voin vastata "en oikein mitään ja sitten hvyinkin paljon, pääosin nautin. "
En ole yrittäjä, luon kauniita ja rakkaudellisia asioita ympärilleni. Sille mä en oo vielä löytänyt sanaa. Meidän tulisi tehdä asioita inspiraatiossa, luomisen tilassa. Silloin syntyy arvokasta jälkeä. Se ei oo yrittämistä, se on luomista.
Määrittääkö sun työsi sun arvosi?
Haluaisitko sä tehdä jotain muuta, mutta jokin estää. Ehkä rohkeus hypätä uuteen tutusta ja turvallisesta, mutta kuitenkaan nykyinen työ ei anna enää mitään ja työympäristökin kaipais päivitystä.
Joskus meitä paikallaan vanhassa työkuviossa pitää pelko jostakin. Mitä muut ajattelee? Miten mun talouden käy? Mitä jos se ei onnistukaan? Mitä jos se ei ookaan mulle ja kadun? Mitä jos, mitä jos.....
Pelon ei koskaan tulisi olla este meidän unelmille tai jos haluamme muutosta elämäämme. Jos se tökkii, niin silloin on muutosta tehtävä. Harvemmin se itsestään autuudeksi ja onneksi muuttuu.
Joskus se arkuuden tai pelon syy voi olla lähtöisin aivan jostakin eri asiasta mitä voisit koskaan kuvitella.
Mä löysin itseni kerran sellaisen syyn ääreltä, kun omia pelkoja tutkin syvälle, syvälle, syvälle. Sieltä löytyi vastaus "minä pelkään ihmisiä"
Olin että mitä ihmettä, mä oon aina ollut niin sosiaalinen ja ryntään pelotta joka paikkaan, mut kas kas, kun pureskelin ja tutkin itseäni syvemmin, tajusin että se on täysin totta. Ja selkesi monta omaa ikävää käytäsmallia joista pääsin irti. Siihen samaan hetkeen tämän oivalluksen kanssa, minulle tuli puhelu melkein 10 vuoden takaa, joka oli juuri se syy, miksi tämä pelko oli minulle syntynyt. Synkronia universumissa toimii. Kerron näistä sitten kursseilla enemmän.
Se oli varmaan isoin muutos mun elämässä pelkojeni suhteen. Noh, jos ihmispelosta pääsee yli, niin onhan se aika huikee juttu.
Ota myös somet seurantaan, siellä höpötän ajatuksia elämästä ja kuolemasta ja siltä väliltä, rakkaudella ja hyvällä mielellä. Löydät linkit kotisivujen oikeesta yläkulmasta.
Tässä linkki alla, alkavalle kurssille, jos haluat tutustuaa aiheeseen.
Yks tärkee juttu vielä. Jos kukaan ei kysy sulta mitä sulle kuuluu. Kysy itse itseltäs ja pohdi sitä kunnolla. Mitä mulle oikeesti tänään kuuluu?
Tätä voi tehdä vaikka joka päivä ja etenkin jos tulee jokin ahdistava tilanne eteen, niin kysy silloin. "mitä mulle kuuluu ja miltä musta tuntuu?" .
Minä näen ja kuulen Sinut ❤️ Olet Rakas ❤️
-Annie-